ML Winderviet

©western; Anne L, pääkuva; Linnea

virallinen nimi:	ML Winderviet	rekisterinumero:	VH12-031-0392
sukupuoli:	ruuna	painotus:	esteratsastus
rotu:	suomalainen puoliverinen	koulutus:	Re:150cm, VaB, ajo-opetettu, west
syntymäaika:	21.09.2012, 14-v	kasvattaja:	Mél Seren, (MELS3096)
säkäkorkeus, väri:	168cm, hopeanmusta	omistaja:	Linnea VRL-11725

ML Winderviet "Wrindi" on muuttunut nuoresta ja erittäin villistä että pölhöstä orista vielä villimpään ja pölhömpään suuntaan. Nykyään se ei kuitenkaan enää potkinut tai purrut, joten jotain siinä oli kuitenkin muuttunut nuoruusvaiheista eteen päin. Hoidettaessa se hakee huomiota hyvin usein ja jos se ei sitä satu saamaan niin se tyytyy kuopimaan maata tai seisomaan aloillaan. Toki joskus siitä on niin mahtavaa testata uusia henkilöitä että kokemattomat eivät uskalla mennä luimivan ja ilmaa purevan hevosen karsinaan. Pitäisi vain muistaa että se testaa sinua ja se ei tee mitään. Kunhan uhkailee. Taluttaessa ori yrittää näyttää aina niin ylväältä siniveriseltä kuin mahdollista. Se kävelee pää korkeuksissa ja ravailee joko lyhyin askelin tai kävelee oikein ilmavan näköisesti. Se hörisee muille hevosille aina tohkeissaan ja vaikuttaa niin orimaiselta, vaikka ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon edes tammojen perään.

Kouluratsastuksessa Wrindi ei osaa keskittyä kunnolla tehtäviin ja tarvitseekin ratsastajalta paljon kannustusta ja tukea, jotta vaativammat koulukiemurat onnistuisivat. Se kuumuu hyvin helposti ja voi yllättäen alkaa pukitella ja hyppiä pystyyn. Tuntuu että siinä on aina ihan kamalasti energiaa, vaikka kuinka sitä yrittäisi liikuttaa. Esteet ovat sille kaikki kaikessa ja siitä on kuoriutunut hyvin lupaava esteratsu, kuten nuorena siitä kaavailtiinkin. Vaikka se kuumuu niin se imee esteelle todella hyvin ja hyppää aina ilmavia että lennokkaita hyppyjä hienolla tekniikalla, eikä se koskaan kieltäydy. Ajaessa oria on lähes mahdoton pitää aloillaan kun hopeanmusta haluaisi vain liikkua eteen. Korvahuput on aina hyvä laittaa varulta päähän, mutta muuten se on oikein luotettava ja varmajalkainen otus kuorrutettuna villillä luonteella.

Suku

i. Sacrament	ii. -	iii. -
		iie. -
	ie. -	iei. -
		iee. -
e. Frozen Love	ei. -	eii. -
		eie. -
	ee. -	eei. -
		eee. -

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit, sed diam nonummy nibh euismod tincidunt ut laoreet dolore magna aliquam erat volutpat. Ut wisi enim ad minim veniam, quis nostrud exerci tation ullamcorper suscipit lobortis nisl ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis autem vel eum iriure dolor in hendrerit in vulputate velit esse molestie consequat, vel illum dolore eu feugiat nulla facilisis at vero eros et accumsan et iusto odio dignissim qui blandit praesent luptatum zzril delenit augue duis dolore te feugait nulla facilisi. Nam liber tempor cum soluta nobis eleifend option congue nihil imperdiet doming id quod mazim placerat facer possim assum. Typi non habent claritatem insitam; est usus legentis in iis qui facit eorum claritatem. Investigationes demonstraverunt lectores legere me lius quod ii legunt saepius. Claritas est etiam processus dynamicus, qui sequitur mutationem consuetudium lectorum. Mirum est notare quam littera gothica, quam nunc putamus parum claram, anteposuerit litterarum formas humanitatis per seacula quarta decima et quinta decima. Eodem modo typi, qui nunc nobis videntur parum clari, fiant sollemnes in futurum.

Jälkeläiset

t. Pramias Dendranthema (s. 14.01.2014) - e. Fidalglein Whistel ^{VRL-14111 varpu.}
t. Pramias Windelia (s. 18.04.2014) - e. Fidalglein Whistel ^{VRL-10337 Minni}
o. Hevosen nimi (s. 00.00.0000) - e. Hevosen nimi ^{Omistaja VRL-00000}
o. Hevosen nimi (s. 00.00.0000) - e. Hevosen nimi ^{Omistaja VRL-00000}

Astutusinfo

Wrindi ruunattiin 2016 keväällä. Pakasteita jäljellä 5/5kpl ja niitä saa kysyä 1-polvisille suomenpuoliveritammoille.

Kilpailukalenteri

ERJ-estekilpailut

6.9.2013 // ERJ // 140cm // Stall Lumos // 4/40 11.9.2013 // ERJ // 150cm // Hex Sporthorses // 6/44 24.9.2013 // ERJ // 150cm // October Wind // 1/30 27.9.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 4/30 30.9.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 3/30 1.10.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 3/30 2.10.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 2/30 6.10.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 1/30 7.10.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 4/30 9.10.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 3/30 9.10.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 1/30 11.09.2013 // ERJ // 150cm // Hex Sporthorses // 5/44 24.09.2013 // ERJ // 150cm // November Wind // 1/30 20.09.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 1/30 24.09.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 4/30 26.09.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 5/30 27.09.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 4/30 30.09.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 3/30 01.10.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 3/30 02.10.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 2/30 06.10.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 1/30 07.10.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 4/30 09.10.2013 // ERJ // 150cm // Solo // 3/30

KRJ-koulukilpailut

sijoitukset

Päiväkirja

30. syyskuuta 2012

-Wrindiii! huutelen oria laitumelta. Tummaa varsaa ei näkynyt missään, mutta toisaalta laidun oli suuri ja tästä ei näkynyt koko aitausta.Kävelen laitumella riimu ja naru kädessäni etsiskellen puoliveristä. -Siinähän sinä olet, totean kun tuttu hahmo kävelee minua vastaan ja pysähtyy kohdalleni. -Rontti poika, ei noin saa piilotella. Hymyillen pujotan riimun orin päähän ja kiinnitän riimunnarun siihen. Lähden taluttamaan oria talliin. Syksyinen ilma totta tosiaan. Kylmä viima liehuttelee pitkiä hiuksiani tuulessa ja lennättää maahan pudonneita lehtiä ympäriinsä. Asteet ulkona lähentelivät melkein jo pakkasta tai nollalukemia. Hiekka rahisee allamme kun talutan varsaa tallille päin. Wrindi oli jo aika iso, ajattelen samalla katsellen oria. Ei ollut pitkä aika kun se oli aivan pikkuinen ,hymyilen taas. Nyt se oli jo puolivuotias ja kasvanut hurjasti.

Silitän hevosta kaulalta ja se saa orin pärskähtämään ja venyttämään kaulaansa. -Löydän sinulle vielä hyvän tallipaikan, lupaan varsalle, sillä sitä me totisesti tarvitsisimme. Olin käynyt katsomassa jo kahta paikkaa, mutta toisessa ei ollut edes maneesia. Maneesi taas oli pakko oltava tallilla, jotta koulutus sessiot ja myöhemmässä iässä olevat ratsastustreenit voitaisiin pitää. Toisella tallilla oli kyllä maneesi, mutta missä kunnossa talli olikaan. Pienet karsinat ja seinätkin vetivät varmasti viimeisiään. Tallirakennus veti hirveästi ja se olisi suuri terveysriski hevoselle. Maastoon menemis mahdollisuutta ei ollut ja se olisi myöskin melkeinpä ehdoton kriteeri tallille jonne hevoseni majoittaisin. Koska kun myöhemmin kisaisin Wrindillä niin maastoilu olisi hyvää vastapainoa rankoille treeneille... Täällä, missä Winderviet nytkin asui, niin oli vain väliaikaistalli, josta oli pakko lähteä talvella pois. Tämä talli ei soveltunut yli 15 asteen pakkasille ja silloin tallin sisällä tosiaan oli kylmä, koska remonttia ei oltu ehditty kesällä tekemään. Dan oli vienyt jo suurimmanosan tallin hevosista jo talvitallilleen, mutta siellä ei ollut yhtään ylimääräistä paikkaa Wrindille tai tamma-varsa Wistlalleni. Syyskuu läheni loppua, enkä ole saanut kummallekaan hevoselleni kunnon paikkaa. Se huolestutti minua kovasti, koska talvi läheni uhkaavasti. Vielä kuitenkin kuukausi aikaa pitää molempia hevosia täällä. Sitten ne pitää saada pois. Jos en löydä hyvää paikkaa, joudun viemään ne sellaiselle tallille jossa on vain lämmintä. Talutan Wrindin omaan karsinaansa ja pujotan riimun pois sen päästä. Minulla oli mielessäni kuitenkin kolmaskin talli vaihtoehto, mutta vain Wrindille. Siellä oli maneesi sekä hyvät maastot. Pidin paikasta kovasti, mutta talli oli sen verran suosittu että sinne oli hirveän pitkät jonot, jos paikka vapaantui. Yritin pitää peukkuja pystyssä, jotta meitä onnistaisi tämän paikan kanssa. Haen harjat satulahuoneesta ja samalla tiputan riimun sinne. Nappaan harjan pakista ja harjaan hevosen huolella puhtaaksi. Sen valkeat sukat ovat aivan ruskeat , joten jouduin niitä hetken harjailemaan. Lopuksi edessäni seisoi hyvin komea otus. Silitän varsaa , mutta pian joudunkin lähtemään tallilta. Minun oli mentävä etsimään enemmän vaihtoehto talleja, sillä pian tulisi kiire.

Avaan hiukseni ponnarilta ja annan niiden hulmuta tuulessa. Katselen taivaalle erottaen sieltä muutaman synkemmän pilven, jotka enteilivät uhkaavasti sadetta. Mutta satoi taikka paistoi, niin se ei merkinnyt minulle mitään. Omistin kaksi nuorta hevosen alkua ja niiden kanssa ei voinut tehdä oikein mitään vielä. Toki olisin voinut mennä taluttamaan niitä maastoon, mutta tamma ei olisi siihenkään suostunut. Tamma, Wistla oli todella jääräpäinen tapaus ja vaikka se oli tottunut taluttamiseen, niin harvoin sitä sai liikuteltua mihinkään suuntaan sen avulla. Laitumelta talliin se tosin tuli aina lauhkeasti. Ori , Wrindi oli minulle vielä aika uusi tuttavuus. En ollut tehnyt sen kanssa oikein vielä mitään, joten kaikki mitkä oltiin sille tähän asti totutettu, olivat sen entisen omistajan tekosia. Huokaisen syvään ja astun sisälle talliin. Suomenhevosruuna Brikke hörähtää tuttavallisesti kun kävelen sen karsinan ohi. Se saa minut palaamaan ruunan luokse ja rapsuttamaan sitä vähän aikaa kaltereiden välistä. Mutta minä olin tullut toisen hevosen takia, nimittäin Wrindin. Halusin tutustua nuoreen oripoikaan paremmin, joten Wistla saisi tänään olla omissa oloissa. Kurkkaan varsan karsinaan ; tyhjä. Tyhjä kuten Wistlankin karsina. Ne siis olisivat kumpainenkin ulkona ja pian alkaisi varmasti satamaan. Nappasin kolme riimua naruineen, koska jouduin hakemaan myös Wistlan laidunkaverin Lissen sisälle. Heitän matkanvarrella orin riimun sen tarhan viereen ja lähden hakemaan tammoja sisälle. Muutama sadepisara tippui jo taivaalta, joten pistin vauhtia juostessani laitumelle. Yleensä tuon kummatkin erikseen, mutta jotta välttyisin kastumiselta niin otin molemmat hevoset kiinni ja talutin kumpaisenkin talliin. Ihme ja kumma ; Wistla tuli aivan nätisti ilman temppuja perässäni, vaikka yleensä se keksii aina jotain. Sitten oli Wrindin vuoro. Se tuli onnekseni vastaan tarhan portille. -Hei poika, tervehdin varsaa napaten riimun maasta astuen samalla tarhan sisäpuolelle. Myös orin tarhanaapuri seuraili tekemisiäni. Ori antoi minun helposti pistää riimun päähänsä ja se tuli reippain askelin perässäni kohti tallia. Se ei kavahtanut lainkaan kosketustani kun silitin sitä kävellessäni kaulasta. Irrotin riimun ja pistin karsinan oven kiinni. Hain laatikosta pehmeänharjan ja palasin harjaamaan Wrindiä. Se laski päätään alemmas kun harjasin sitä kyljestä. Se selvästi nautti saamastaan huomiosta. -Hupsu, kommentoin oria sen haukotellessa. Kyllä me tultaisiin hyvin toimeen, ajattelin jo nyt. Tiputin harjan takaisin laatikkoon ja istahdin karsinaan. Varsa katsoi minua ihmeissään, mutta hamusi sen jälkeen reidelläni olevaa heinänkortta. Annan käteni orin eteen haisteltavaksi ja sitten annan käteni liukua tummanhevosen otsasta turvan päälle. Se ei pelkää. Se on hyvin rohkea nuori varsa. -Pelkäätkös sadetta? kysäisen varsalta rauhallisesti. -Voitaisiin vähän kävellä ulkona jos haluat. Varsa nostaa päänsä ylös ja katsoo kaltereiden välistä. -Mikäs siellä on? hymyilen ja käännähdän katsomaan sinne, minne varsakin katsoo. -Dan! sanon kun tunnistan tulijan. -Minäpä minä, jälleen, mies sanoo ja nojaa karsinaan. -Ja sinä taas puhelet täällä hevoselle, kuin se ymmärtäisi jokaisen sanan... Nousen ja tyrkkään miestä varovasti kylkeen. -Hyvähän se on että hevonen tottuu puheeseen, sanon ja kaappaan karsinan ovesta riimun. Palaan takaisin karsinalle ja sujautan sinisen pienen riimun orin päähän. -Aiotkos mennä ulos? Dan kysäisee mietteliäänä. -En minä kyllä sitä sisällä aikonut taluttaa, vastaan. Pian kuitenkin kuin vastalauseeksi ulkona jyrähtää kovaa. -Tai ehkä jos tarkemmin ajattellaan niin voinhan minä talutella tätä huomennakin, hymyilen ja otan riimun pois varsan päästä. Suljen oven ja lähden pesemään hevosten varusteita, sekä harjoja yhdessä Danin kanssa.